Diabeteshoidon "myyttejä" murtamassa

Ajattelin nyt kerätä vähän kasaan ajatuksia, joita tässä matkan varrella on tullut kuten viimeksi lupailinkin. Boldatut lauseet ovat siis niitä, jotka olen saanut kuulla valkoisen kivitalon seinien sisällä. Kaikkea sanottua en varmaankaan enää muista, sillä kaurapuuropäissään tuli sjukhuussin puolella maattua viikon verran, joten muisti vähä prakaa, mutta tässä kuitenkin muutamia:

Elämäsi ei tule juurikaan muuttumaan sairauden myötä kunhan muistat pistää insuliinia ==> Tässä he olivat täysin oikeassa. Elämäni ei juurikaan ole muutunut viikon sairaalakeikan jälkeen. Mitä nyt muutamia rajoitteita on tullut esimerkiksi alkoholin suhteen, mutta kuten maksani tällä hetkellä kertoo niin tuskin se on hirveän hyvässä hapessa ollut ennen diagnoosiakaan.

Syö mitä vain kunhan muistat pistää ==> Aika perussettiä kuulemma joka paikassa.

Älä käytä liikaa luontaistuotteita, sillä ns. heavyusereilla saattaa maksa sanoa poks ==> Erään päivystävän hoitajan suusta kuultua. Lääkkeethän tätä reaktiota ei saa aikaan?  Itse en ole kuullut, että jollain olisi maksa pettänyt luontaistuotteista. Itselläni ne ovat lähinnä auttaneet verensokerin tasapainottamisessa.

Tulet pistämään insuliinia lopun elämääsi ==> Elämäni on siis mitä ilmeisemmin loppu. Terveisiä tuonpuoleisesta! Ei vaan täytyy antaa tunnustus sekä paikalliselle diabeteslääkärilleni ja hoitajalleni, jotka vastaansanomatta ovat hyväksyneet minun tieni. Lääkäri tuumasi, että antaa pojan nauttia remissiosta.

Kroppasi reagoi normaalia paremmin insuliiniin ==> Olen luullut koko ajan, että markkinoilla olevat insuliinituotteet ovat standardisoituja, joten eikö niiden pitäisi silloin toimia kaikille samoin. Jos näin ei ole niin eikö silloin vasta ollakkin heikoilla jäillä lääketeollisuudessa. Vai olisiko kuitenkin niin, että tämä selittyisi jäljellä olevalla omalla insuliinituotannolla? Näin minä sen ajattelin ja tässä ollaan. Okei nyt voidaan vetää peliin insuliiniresistenssi, mutta tämä taas herättää kysymyksen: Jos elimistön reagointi ulkoiseen insuliiniin johtuu insuliiniresistenssistä niin miksi sitä sitten määrätään tyypin 2 diabeetikoille, joilla on jo valmiiksi korkeat insuliinitasot ja insuliiniresistenssiä. Jos tämä määräys on oikein niin silloinhan ulkoisen insuliinin pitäis toimia paremmin insuliiniresistenssiä vastaan kuin insuliinin, jota oma haima tuottaa, jolloin teoria insuliiniresistenssistä 1 tyypin kohdalla murenee eli se ei voi olla syy siihen, että keho reagoi paremmin.

Nosta Sokerit ennen urheilusuoristusta 8-10 mmol/l, koska ne saattavat laskea suorituksen aikana ==> Pikemminkin laske ne 5-6 mmol/l, sillä suoritus nostaa stressihormoni kortisolin tuotantoa, jolloin verensokeriarvot nousevat. Samalla haiman insuliinituotanto hidastuu tai niinkuin minun kohdallani luultavasti pysähtyy. Itse jouduin alkuaikoina lopettamaan pari kertaa salijumpan kesken kun tuli huono olo ja tärinä päälle, että meinasin laatoittaa koko gymin uusiksi. Samalla luulin, että kohta hypoillaan. No kotona sokerimittari näyttikiin sitten yli 10 eli suunta oli aivan toinen. Toki urheilusuorituksen jälkeen sokerit menevät paremmin soluihin, koska oikeantyyppinen urheilu vaikuttaa insuliiniresistenssiin. Joten jos käytät insuliinia niin treenin jälkeen ei kannata olla kauaa syömättä.

Pidä huolta jaloista ==> Peukku tälle. Jalat ovat olleet oikeastaan ainut ongelmani. Aluksi ne olivat kylmät, mutta nykyään tilanne on parempi. Samoin oli oikean käden sormeni kanssa. Niistä ei meinannut tulla verta millään, mutta pari viikkoa ennen kuin helteet alkoivat niin sormeni verenkierto parani, joten en usko, että lämpötilannousu on vaikuttanut tähän vaan jokin muu. Ehkä HIIT ja venyttely?

Insuliini ei lihota ==> Jos insuliini ei lihota niin mikä sitten. Itse sain sairaalassa viikon aikana jo 4 kg takaisin ja koko muutaman viikon insuliinitykityksen aikana lähes kymmenen 10 kg, jotka ovat sitten lähteneet pois samaa tahtia kuin insuliinikin. Puolen tunnin välein oli hirveä nälkä päällänsä, vaikka söi nykyisten ravintosuosituksien mukaan tai ainakin oletan, että sairaalassa potilaille tarjottu ruoka on ravintosuositusten mukaista.

Perus VHH-dieetti on vaarallinen diabetespotilaalle ==> ehkä jos syö päivän aikana 30g hiilareita ja pistää  vaikka 30 yksikköä lantusta ja Novorapidia joka ateriallla

Diabetes on rasva-aineenvaihdunta sairaus, joten kova rasva on jätettävä pois ja korvattava hiilihydraateilla ==> Ehkä 2. tyyppi onkin joltain osin, mutta ykkönen ei todellakaan ole. Itselläni on rasvat kadonneet aikas hyvin ja olen ollut viimeksi näin rasvattomassa kunnossa ehkä junnufutarina.

Diabeteksellä ja hiustenlähdöllä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa ==> Niinpä niin. Yritin saada lääkärini kautta aikaa ihotautilääkärille, sillä päänahkaani tuli finnin omaisia näppyjä. Näitä näppyjä tulee aika ajoin vieläkin, joten jos jollain on heittää jotain hyviä tipsejä niiden luonnonmukaiseen hoitoon niin kaikki otetaan hyvillä mielin vastaan. Hiuksetkin olivat harventuneet päälaelta mukavasti viime keväästä lähtien. Vastaus oli: ei löydy yhteyttä diabetekseen. No hiusten lähtö sitten kuitenkin lakkasi kun vaihdoin ruokavalion ja kas kas parturilla käytyäni kuulin seuraavaa hännen suustaan: Minulla on ollut useita 2 tyypin diabeetikkoja asiakkaina lähes 20 vuoden urani aikana ja useilla heistä on lähtenyt ihan läiskittäin hiustukkoja päästä korkeiden verensokerien vuoksi. Parturi myös näytti minulle, että hiukseni ovat alkaneet kasvaa takaisin tosin hyvin hentoina "vauvan hiuksina", mutta kasvaa kuitenkin. Tässä saattaa kuitenkin kulua aikaa aika lailla ennen kuin ne vahvistuvat kunnolla

Mahdollinen remissio (Sain kuvan remissiosta, että se olisi harvinainen) saattaa kestää 6 kk:sta vuoteen ==> 2kk myöhemmin käytyäni vastaanotolla minulle sanottiin, että remissio saattaa kestää 1-3 vuottakin. "Remission" pituus oli heti pidentynyt kun minulle se iskikin päälle ja olin pärjännyt hyvin ilman ulkoista insuliinia.

Metformiini auttaa haimaa toimimaan ==> Okei no tavallaan. Paitsi, että Metformiinin vaikutus kohdistuu maksaan ja se tasapainottaa maksan sokerituotantoa, jotta haima saisi ottaa rennommin.

Kaikki kovat rasvat pitää jättää pois, voita ei tippaakaan ==> Tämä oli ravintoterapeuttini sanoma, jolle muuten jouduin luettelemaan kaikkien kasvien, marjojen, pastojen, perunan, viljojen yms. hiilihydraattipitoisuudet, koska hän ei osannut kertoa muuta kuin ruisleivän ravintoarvot ilman www.fineli.fi -sivustoa. Propsit täytyy antaa diabeteshoitajalleni joka sanoi, että vedä vaan kokoosöljyä ja juustoja niin minäkin teen.

Ilman ruisleipää et saa kaikkia tarpeellista ravinteita ==> Tämä lause pamahti taas ravintoterapeutin suusta. Hän kysyi esim. mistä saan magnesiumia paremmin kuin ruisleivästä? No minäpä tuumasin, että esimerkiksi itsetehdystä raakasuklaasta No seuraava arkumentti olikin sitten: mutta suklaassahan on hirveästi sokeria. Joo no Fazerin sinisessä kyllä onkin, mutta käsittääkseni raakakaakaossa ei hirveästi hiilareita ole. Kasviksista oli mahdoton saada tarpeeksi hiilareita, joten niitä ei kuulemma edes lasketa hiilareiksi. Kaikkea tämän tyypin sanomaa en jaksa edes tänne kirjoittaa, sillä tuntiin mahtui aikas paljon scheissea. Tuleeko jollekkin yllätyksenä, että kyseinen ravintoterapeutti oli työskennellyt tutkijana THL:ssa? Onneksi tämä tuli selväksi jo tapaamisen alkuvaiheessa niin en sitten jaksanut energiaani turhaan kuluttaa moiseen väittelyyn. Se jäikin ensimmäiseksi ja viimeiseksi tapaamiseksi ko. hahmon kanssa.

Tulipas siitä nyt kuitenki provosoivaa tekstiä, vaikka lupailin olla mollaamatta ketään, mutta kaiken ylläolevan jälkeen katson olevani siihen oikeutettu. Paljon nuo sanat ovat myös minua opettaneet. En juurikaan enää ylläty mistään mitä joka tuutista ihmisille toitotetaan, eikä se edes enää oikein ärsytä minua.

Kirjarundilta poimittua

Lätkän MM-kisat meni ja hopeeta tuli niinkuin muistelisin jotain siihen suuntaan aiemmassa kirjoituksessani virkkoneeni ;) Itselleni kisoista jäi käteen hyvien hetkien lisäksi pelkkä flunssa, jota olen nyt yrittänyt parannella jo jonkin aikaa. Minun kohdallani tämä tarkoittaa jota kuinkin sitä, että sokeriarvot ovat normaalia korkeammat eli siinä 6-8 ja jos vähäkin rasittaa itseään niin mennään yli 8 lukuunottamatta tietenkin kello 18 kahvituokiota, jolloin sokerit ovat olleet jostain syystä päivittäin 4.5-5.5. Paskamaisinta sairastelussani on se, etten juuri koskaan tule kipeäksi kunnolla vaan päällä on sitten pitkän aikaa kevyt flunssa. Muistaakseni olen ollut kunnon kuumeessa viimeksi vuonna 2006 ja sitä ennen armeijassa vuonna 2002. Flunssan aikana minun ruumiinlämpöni yleensä laskee 36.6 asteesta noin 35.5-36 asteeseen. Sama tilanne on nytkin. Mittari on näyttänyt juurikin noita lukemia.

Tuli siinä eilen sitten pyörädettyä Tampereen Suomalaisessa kirjakaupassa noutamassa oman painokseni Antti Heikkilän uusimmasta teoksesta Diabeteksen ruokavaliohoito. Antti itse oli puhumassa kirjastaan ja maailman menosta. Porukkaa oli tosi mukavasti paikalla, vaikka olikin aikamoinen hellesää.. Paikalla oli porukkaa lähes vauvasta vaariin ja oli mahtavaa huomata kuinka immeiset olivat "heränneet" kyseenalaistamaan valtavirtaa. Asiantuntevia kysymyksiä sateli sieltä täältä tunnin ajan ja toinen tunti menikin sitten Antilla kirjoja "allekirjoittaessa".

Sivukorvalla yritin vähän kuunnella, mitä ihmiset nimmaria pyytäessään Antin kanssa juttelivat. Sainkin sen käsityksen, että moni oli saanut apua sairauksiinsa/oireisiinsa Antin kirjoista. Mikä vielä hienompaa, ihmiset olivat uskaltaneet ottaa asioista selvää ja myös uskaltautuneet hoitamaan itseään. Taisi siellä ainakin yksi kohtalotoverikin olla ja jos oikein ymmärsin niin samalla kaavalla hän veteli kuin minä. Toki aivan täysin en keskusteluita kuullut, sillä pysyttelin taka-alalla.

Seiskan jälkeen, päästyäni takaisin kämpille, sormet syyhysivät jo siihen malliin, etten malttanut olla avaamatta kirjaa. Huitaisinkin siinä iltapalaksi puolet teoksesta ja täytyy sanoa jälleen kerran, että rahat eivät menneet hukkaan!!! En ala nyt sen enempää kirjaa analysoimaan, mutta se minun on pakko kertoa, että Antilla on erittäin mielenkiintoinen tapa lähestyä tyypin 1 diabetesta. Ensimmäinen ajatukseni oli kun sain luettua kappaleen "Tyypin 1 diabetes on autoimmuunisairaus", että hemmetti juuri näinhän se on minunkin kohdallani ollut. Olen jo hieman ehtinyt epäilemään haimani insulliinintuotantoa ajoittain, mutta tämä kappale sai silmäni auki taas kerran. Jo tähän asti lukemani perusteella pystyn suosittelemaan kirjaa ihan kaikille.

Olen tässä reilun 8 kk:n diabetesmatkani aikana keräillyt huomioita siitä, mitä minulle on sanottu sairaalakäynneillä ja miten hyvin ne ovat pitäneet paikkansa. Ajattelinkin kirjoittaa siitä seuraavassa blogauksessa. Tarkoitus ei ole alkaa mollaamaan/hypettämään mitenkään sairaalan henkilökuntaa vaan ennemminkin haluan teidän lukijoiden tietävän miten asiat ovat menneet. Ehkä niistä huomioista saattaa olla apua jollekkin. Tack och adjö!