Selvitys marjojen terveysvaikutusten kliinisestä näytöstä
Ylhäällä oleva linkki vie sinut tutkimukseen Suomalaisten marjojen terveysvaikutuksista. Itse olen myös huomannut tämän ja siksi haluan jakaa sen teille.
Olen tehnyt Smoothieta, joissa olen käyttänyt osaa näistä marjoista: mustikkaa, puolukkaa ja karpaloa. Mustikkaa käytän aina ja sidekickerinä toimii hyvin buustaamassa jompi kumpi näistä kahdesta marjasta, sillä ne ovat ravintosisällöltään hyvin samanlaisia. Lisäksi käytän myös muita kasviuutteitta/-jauheita, koska niillä on verensokeria tasapainottavia ominaisuuksia.
Olen huomannut, että salitreenin jälkeen sokeriarvot ovat melko korkealla. Tämähän on ihan normaalia, sillä rasitettaessa lihasta keho alkaa tuottamaan stressihormonia ja insuliinintuotanto pysähtyy. Samalla lailla kehosi tuottaa stressihormonia kun olet stressaantunut, joten take it easy. Vielä tunti treenin jälkeen sokerit saattavat olla yli 8 mmol/l. Tasainen kävely taas laskee sopivasti sokereita. Kolmesta vartista tuntiin kestävä kävelylenkki saattaa laskea, jopa 2 mmol/l jos pystyy rentoutumaan oikein kunnolla.
No eilen sitten testasin miten sokerit käyttäytyvät kun juon tämän marjasmoothien salin jälkeen. Noin puolituntia jumpan jälkeen mittasin sokerit ja ne näyttivät 8,2mmol/l. Huitaisin huiviin marjasmoothien, jossa oli hiilareita noin 10g ja rasvaa 20g. Mittasin tunnin päästä uudestaan ja kappas sokerit olivat laskeneet 7,2 mmol/l, vaikka söin siis 10g hiilareita tunti sitten. Tunti tästä eteenpäin ja mittari näytti 6.0 mmol/l. Valitettavasti minulle ei ole heraproteiinia tällä hetkellä, joten en ole päässyt kokeilemaan miten sen lisääminen smoothieen vaikuttaa sokeriarvoihin, mutta enköhän saa senkin pian testattua.
Sitten tähän päivään. Heräsin noin 8.30. Päätin testata marjasmoothien tehoa heti aamusta. Söin aamupalan hitaasti nautiskellen välillä 9.00-9.30. Paastoarvo oli 6,2. Aamupala koostui munakkaasta (3 luomumunaa, tomaatti ja mascarponejuustoa), marjasmoothiesta, berberiiniteestä ja Kahvista, jonka teen siten, että laitan blenderiin luomuvoita, kookosrasvaa, sieniuutteita ja perään valmiiksi keitetty vaaleapaahtoinen luomukahvi ja blendaus. Yhteensä aamupalassa oli noin 20g proteiinia, 13g hiilareita ja 30g rasvaa. Nyt odotellaan vielä 4 minuuttia niin on kulunut tunti aamupalan nauttimisesta...
...noin ja sokeriarvot näyttivät tasan kello 10.30 7,3 mmol/l eli kyllä ne marjat vaan funkkaa. Toki sekoitan muitankin hyödyllisiä mausteista sekaan kuten esimerkiksi kanelia ja sarviapilaa. Ceylonkaneli on ilmeisesti se parasvaihtoehto, sillä se on todella laadukasta kanelia. Itselläni on tällä hetkellä käytössä Indonesialainen Burmanii kaneli. Mainittakoon vielä, että aikavälillä 9.30-10.30 en tehnyt muuta kuin makoilin sängyllä kirjoitellen tätä tekstiä ja pläräilin nettiä.
Päräytetääs vielä loppuun esimerkki tästä paljon hypettämästäni marjasmoothiesta:
- 1 Avocado
- Kukkuralliset teelusikalliset mustikka- ja puolukkajauhetta
- 1/2tl Goji-uutejauhetta
- 1/2 tl sarviapilan siemeniä
- 1/2 tl Burmanii kanelia
- 1/8 tl ginseng-, grape seed-, maarianohdake- ja vihreä tee uutetta
- 1rkl Chian siemeniä
- 1 tl beta alaniinia (2g)
- 10g extra virgin luomu oliviiöljyä tai neitsyt kookosrasvaa
- 30g heraproteiinaia (tulossa)
- Mustapippuria ja kurkumaa, kurkumaa saa ehtana stockalta kuin myös jauheena maustehyllystä
- Makeutukseen käytän Luo Han Guota, joka on mielestäni paljon parempaa kuin stevia ja sillä on todettu olevan muutenkin terveysvaikutuksia
Mikään makunautintohan tämä ei ole johtuen sarviapilasta ja noista vahvoista uutteista. Joten jos ne jättää pois niin varmasti maistuu kaikille enkä usko, että tehokaan hirveästi heikkenee. Nyt kohti sokereita nostattavaa aamujumppaa, jotta saan taas laskea ne kotimaisilla marjoilla kouluarvosanojen tasalle :)
tiistai 25. helmikuuta 2014
perjantai 21. helmikuuta 2014
Alkoholin käytöstä
Koska ruokavalioni on hyvin vhh-tyyppinen sekä viljaton niin olutta en juo enää ollenkaan. Joten jäljelle jää oikeastaan enää viinit ja raaka viina. Raaka viina taas ei ole hirveän terveellistä, joten vältän myös sitä. Toisinaan saatan kyllä drinkin ottaa. Mutta nyt asiaan. Siis siihen miksi teen tämän postauksen.
2013 Marraskuun loppupuolella olin saanut tiputettua Lantuksen käyttön 6 yksikköön ja Novorapidia en käyttänyt enää ollenkaan. No noihin aikoihin oli myös kaverini kihlajaiset. Siellähän taas sitä viiniä (valkoviiniä tällä kertaa) meni reilu pullollinen ehkä puolitoista ja 1 "kossuvissy" ja irish coffee muistaakseni. No seuraavana päivänä sokeriarvoni olivat taas kovin matalat, joten ajattelin, että alkoholi on ihan ok tämän sairauden kanssa ainakin minulla. Sitten kului päivä pari ja sokerit pomppasivat 1-2 mmol/l eli noin 7-10 mmol/l. Luulin, kuten aiemmassa kirjoituksessa kerroin, että se johtui flunssasta ja nostin "paniikissa" Lantuksen takaisin 28 yksikköön.
No nyt, 3 kk myöhemmin, ollaan taas samassa tilanteessa. Kihlajaiset, joissa join taas aikamoisen määrän punaviiniä, joten promillet kyllä ehtivät myös pompata illan aikana. Kihlajaisten jälkeinen viikko. Sokerit 7-10 mmol/l vaikka ne sunnuntaikrapulassa olivat 4,3-5,6 mmol/l. Tämä alkoi siis Tiistaina. Edellis kerrasta viisastuneena en kuitenkaan ole nyt ottanut insuliinia käyttöön vaan syön vähän vähemmän hiilareita/päivä ja annan kropan palautua rasituksesta itsekseen.
Mitä voimme tästä päätellä? Joko D1:n hoito ruokavaliolla ja alkoholi eivät sovi yhteen tai D1:n hoito ruokavaliolla ja kihlajaiset eivät sovi yhteen (onnea tyttöystävälleni ;) ). Jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä tästä. Omat johtopäätökseni ovat, että ne olivat viimeiset kännit tälle kevättä ja ehkä kesääkin, sillä kroppani on kuin satavuotiaalla tällä hetkellä. Ei kestä alkoholia eikä hiilihydraatteja.
Sen verran täytyy vielä korjata, että viinin juonnin olen muuten todennut hyväksi tavaksi rentoutua, kunhan juo siten, että promillet pysyvät matalana eli ns. "pitkään liemeen". Itse olen tähän asti juonut lasin iltaisin, sillä punaviinillä on myös paljon terveysvaikutuksia. Jostain syystä juuri tällä viikolla ei ole oikein punkkukaan maistunut :)
2013 Marraskuun loppupuolella olin saanut tiputettua Lantuksen käyttön 6 yksikköön ja Novorapidia en käyttänyt enää ollenkaan. No noihin aikoihin oli myös kaverini kihlajaiset. Siellähän taas sitä viiniä (valkoviiniä tällä kertaa) meni reilu pullollinen ehkä puolitoista ja 1 "kossuvissy" ja irish coffee muistaakseni. No seuraavana päivänä sokeriarvoni olivat taas kovin matalat, joten ajattelin, että alkoholi on ihan ok tämän sairauden kanssa ainakin minulla. Sitten kului päivä pari ja sokerit pomppasivat 1-2 mmol/l eli noin 7-10 mmol/l. Luulin, kuten aiemmassa kirjoituksessa kerroin, että se johtui flunssasta ja nostin "paniikissa" Lantuksen takaisin 28 yksikköön.
No nyt, 3 kk myöhemmin, ollaan taas samassa tilanteessa. Kihlajaiset, joissa join taas aikamoisen määrän punaviiniä, joten promillet kyllä ehtivät myös pompata illan aikana. Kihlajaisten jälkeinen viikko. Sokerit 7-10 mmol/l vaikka ne sunnuntaikrapulassa olivat 4,3-5,6 mmol/l. Tämä alkoi siis Tiistaina. Edellis kerrasta viisastuneena en kuitenkaan ole nyt ottanut insuliinia käyttöön vaan syön vähän vähemmän hiilareita/päivä ja annan kropan palautua rasituksesta itsekseen.
Mitä voimme tästä päätellä? Joko D1:n hoito ruokavaliolla ja alkoholi eivät sovi yhteen tai D1:n hoito ruokavaliolla ja kihlajaiset eivät sovi yhteen (onnea tyttöystävälleni ;) ). Jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä tästä. Omat johtopäätökseni ovat, että ne olivat viimeiset kännit tälle kevättä ja ehkä kesääkin, sillä kroppani on kuin satavuotiaalla tällä hetkellä. Ei kestä alkoholia eikä hiilihydraatteja.
Sen verran täytyy vielä korjata, että viinin juonnin olen muuten todennut hyväksi tavaksi rentoutua, kunhan juo siten, että promillet pysyvät matalana eli ns. "pitkään liemeen". Itse olen tähän asti juonut lasin iltaisin, sillä punaviinillä on myös paljon terveysvaikutuksia. Jostain syystä juuri tällä viikolla ei ole oikein punkkukaan maistunut :)
maanantai 17. helmikuuta 2014
Sokeriarvot viime viikolta
Sain vihdoin ladattua mittaustulokset koneelle. Kuvahan ei kaksinen ole, sillä Bill Gates ei ole liiaksi panostanut paint-ohjelman ominaisuuksiin, eikä tämä ohjelmakaan älyttömän taipuisa ole. Toivottavasti arvot näkyvät edes jotenkin, vaikka aikamoinen sekamelska onkin. "Arvohaarukka" taitaa olla välillä 4,3-8,2. Ei nyt mitkään ihanne arvot, mutta itse olen suhteellisen tyytyväinen kun en urheillutkaan hirveästi. Kuten mittauksien epäloogisesta järjestyksestä näkyy, en ole oiken järjestelmällisesti pystynyt elämään eli evästys on tapahtunut silloin kun on ehtinyt. Yritän kuitenkin joku viikko syödä ja liikkua vähän säännöllisemmin niin nähdään miten se vaikuttaa verensokeriarvoihin.
Jostain syystä viime aikoina alku viikon paastoarvot ovat olleet hieman korkeammat, mutta tipahtaneet kuitenkin loppuviikkoa kohden 6 mmol/l pintaan. Sunnuntain arvot johtuvat puhtaasti lauantain kihlajaisjuhlista, joissa punaviini virtasi ehkä liiankin nopeasti ja tummasuklaakin loppui kesken eli mitään ihmeparantumista ei ole tapahtunut :) Liekö syynä juurikin viikonlopun menot ja erityyppiset ateriat kuin viikolla.
Toisen huomion minkä olen tehnyt on juurikin tuo 6 mmol/l paastoarvo. Tämä johtunee siitä, että minulla on niin sanottu aamunkoittoilmiö eli sokeriarvot nousevat aamuisin, vaikka en söisikään mitään. Siksi aamupalani onkin enemmän proteiini- ja rasvapitoinen. Yön aikana kuitenkin käydään tuon alapuolella välillä ihan reippaastikkin.
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
Testituloksia
 |
| Hieman testituloksia ajalta 11.8.2013-7.2.2014 |
Tutkimukset:
fS-C-Pept mittaus kuvaa C-peptidi arvoa, joka kertoo haiman insuliinituotannon. C-peptidiarvo <0.3 nmol/l viittaa selvään insuliinin puutokseen; tasolla 0.3-0.9 nmol/l on kyseessä relatiivinen insuliininpuutos; >0.9 nmol/l arvoilla normaali tai suuri vaste (insuliiniresistenssi, ylipaino, vanhukset). Tämän paremmin tätä ei oikein missää kerrota, joten hieman arvoitukseksi jää mikä on hyvä arvo. Minun C-peptidiarvo oli noussut 0.22 => 0.38 kun viitearvo on 0.2-1, joten lukemani perusteella olen ymmärtänyt, että jotain kehitystä on tapahtunut.
B -Hb-A1C mittaa pitkäaikaissokeria. Kuten kuvasta näkyy minulla se oli ollut syksyllä 14,9 kun viitearvo on 4.0-6.0. Tässä kuvassa ei näy 5.2.2014 otettuja arvoja, koska hoitaja otti ne vastaanotolla, mutta masiinahan näytti 6.1 \o/ eli rajoilla ollaan :)
S -GadAb mittaa veressä olevia vasta-aineita, jotka minulla näytti >2000 kun viitearvo on <10 eli niitä oli aivan liikaa. Tämä tarkoitti sitä, että minulle diagnosoitiin tyypin 1 diabetes. C-peptidi-arvo ei sitä vielä kertonut, koska se oli viitearvon sisällä. Uudestaan tätä mittausta ei suostuttu suorittamaan, sillä sehän on lääketieteellinen mahdottomuus, että ne häviäisivät. Minä uskon toisin ja se tullaan näkemään vielä ;)
S -D-25 mittaa D-vitamiinipitoisuutta, joka oli 100 nanomoolia, mikä on oikein hyvä. Tähän olen päässyt tankkaamalla d-vitamiinia 4000 IU/vrk. Valitettavasti minulla ei ole tietoa pitoisuudesta diagnoosin ajoilta, mutta veikkaisin, että aika lähellä nollaa oltiin.
Parin kuukauden päästä lisää (vieläkin parempia) tuloksia :)
lauantai 15. helmikuuta 2014
Antti Heikkilän pakeille
Marraskuun puolivälissä otin itseäni niskasta kiinni ja soitin Eiran sairaalaan. Varasin siis ajan Antti Heikkilälle. Onnekseni seuraavalle viikolle oli vielä pari aikaa vapaana, joten pääsin heti keskiviikkona vastaanotolle. Syy ajan varaukseen oli se, että saisin varmuutta "tekemiseen", vaikka olinkin jo päässyt melkein insuliinista irti. En ollut varma voisinko lopettaa insuliininkäytön kokonaan ja se askarrutti minua. Näin jälkiviisaana voi tiestysti sanoa, että totta kai voi jos sitä ei tarvitse, mutta pikku paineen alla ja oman terveyden uhalla asiat eivät ole aina niin yksiselitteisiä. Aiheesta löytyy kyllä paljon tietoa, mutta tyypin 1 diabetesta sairastavien henk.koht. kokemuksista ei juurikaan. Tässä onkin syy, miksi aloitin kirjoittamaan tätä blogia.
Antilta tuli pari hyvää tipsiä, joita aloin noudattamaan. Suosittelen lämpimästi käyntiä hänen vastaanotollaan jos hoito ruokavalion avulla kiinnostaa. Aika kallishan yksityinen vastaanotto on, mutta se on aika pieni hinta elämänlaadun paranemisesta tai näin ainakin minulle kävi. Jos ei vastaanotolle halua mennä niin suosittelen ostamaan hänen kirjansa Diabeteksen hoito ruokavalion avulla (hyvä kirja myös "terveiden" lukea) tai vastaavasti lainaamaan vaikka kirjastosta Ruokavallankumous-niminen teos. Kirjassa hän kertoo kyllä kaikki asiat, mitä vaaditaan hoitoon.
Lisäksi sain sinetin sille, että tämä sairaus on todellakin hoidettavissa ja ehkä jopa voitettavissa. En ole epäillyt sitä hetkeäkään, mutta jotenkin sain vastaanotolta vielä sellaisen lisäboostin ajatuksilleni , että pystyin hyvillä mielin jatkamaan tällä ruokavaliolla. Katsotaan mitä tuleman pitää...
Antilta tuli pari hyvää tipsiä, joita aloin noudattamaan. Suosittelen lämpimästi käyntiä hänen vastaanotollaan jos hoito ruokavalion avulla kiinnostaa. Aika kallishan yksityinen vastaanotto on, mutta se on aika pieni hinta elämänlaadun paranemisesta tai näin ainakin minulle kävi. Jos ei vastaanotolle halua mennä niin suosittelen ostamaan hänen kirjansa Diabeteksen hoito ruokavalion avulla (hyvä kirja myös "terveiden" lukea) tai vastaavasti lainaamaan vaikka kirjastosta Ruokavallankumous-niminen teos. Kirjassa hän kertoo kyllä kaikki asiat, mitä vaaditaan hoitoon.
Lisäksi sain sinetin sille, että tämä sairaus on todellakin hoidettavissa ja ehkä jopa voitettavissa. En ole epäillyt sitä hetkeäkään, mutta jotenkin sain vastaanotolta vielä sellaisen lisäboostin ajatuksilleni , että pystyin hyvillä mielin jatkamaan tällä ruokavaliolla. Katsotaan mitä tuleman pitää...
perjantai 14. helmikuuta 2014
"Ruokavaliomuutos"
Kuten jo aiemmin kerroin, olen lukenut aiheesta paljon ja ihmetellyt ruokavaliosuosituksia diabeetikoille. Minun kallooni ei vain mene se, että pitäisi syödä juuri sitä, mikä on sairauden laukaissutkin eli hiilihydraatteja sen eri muodoissa. Taudin syntyynhän vaaditaan, geneettinen alttius, ympäristön alttius ja epigeneettinen tekijä sekä vuotavan suolen oireyhtymä. D-vitamiinin puute antaa myös hyvän buustin taudin laukeamiselle.
Minulle suositeltiin noin 200 gramman hiilihydraattimäärää päivässä. Kaurapuuroa, leipää, riisiä, pastaa perunaa jne. Kovat rasvat piti jätää pois kokonaan mitä en tietenkään tehnyt. Kokeilin aluksi tätä hiilihydraattimäärää ja insuliininkäyttö päivässä oli tällöin noin 15 yksikköä ateriainsuliini Novorapidia ja 30 yksikköä pitkävaikutteista Lantus -insuliinia. Verensokerit vaihtelivat tällöin 3,5-12 mmol/l välillä. Ajattelin, että näin tämä ei voi jatkua, eikä tämä voi olla terveellistäkään nostaa aluksi hiilareilla sokerit kattoon ja odotella, että Novorapid laskee ne alas ennen seuraavaa ateriaa. Lisäksi tuntui, että ateriainsuliini vaikutti kuinka sattui. Välillä sokerit laski ihan mukavasti, ehkä liikankin hyvin ja välillä tuntui, että mitään ei tapahtunut. Harvoin annostus osui kohdilleen. Minun täytyy sanoa, että melko sankari saa olla se, joka pystyy ateriainsuliinilla pitämään sokerit taisaisina. Minä en siihen pystynyt.
Olen aina syönyt suhteellisen vähän hiilihydraatteja, ehkä noin 100-150 grammaa päivässä, joten muutoksen teko ei ole ollut niin hankalaa. Luulin aluksi, että viljojen jättäminen pois ruokavaliosta olisi kova pala minulle oluen ystävä kun olin, mutta toisin kävi. Leipää tai kaurapuuroa en ole koskaan hirveästi syönyt, enkä sokeristakaan niin välitä. Olut vaihtui punaviiniin, jota siemailen lasillisen iltaisin ja pastat taas kasviksiin. Kevyt maitotuotteita pyrin välttämään ja suosin sen sijaa mahdollisimman prosessoimattomia runsasrasvaisia tuotteita kuten mascarponejuustoa, kermaa jne. luomuna jos mahdollista. Lisäksi ruokavalioon kuuluu myös hyvät rasvat kuten kookosrasva, oliiviöly, avocadot ja sokerina pohjalla luomuvoi. Lihaa ja kalaa uppoaa edelleen entiseen malliin. Ruokavaliosta lisää myöhemmin
Takaisin hiilareihin. Tiputin hiilihydraattimäärän aluksi noin 120 grammaan päivässä, jaettuna 6 aterialle eli noin 20 grammaa hh/ateria. Kohta huomasin, että käytin Novorapidia 5-6 yksikköä/päivä ja Lantusta 28 yksikköä/päivä. Minun tarvitsi pistää vain joka toisella aterialla, sillä työni oli aika fyysistä, mikä auttoi sokereita siirtymään soluihin näppärämmin. Tästä päästäänkin liikunnan merkitykseen diabeteksen hoidossa, mutta siitä myöhemmin oma kirjoitus.
Luettuani kaksi ensimmäisessä kirjoituksessa mainitsemaani kirjaa, uskaltauduin tiputtamaan hh määrät 70 grammaan päivässä jaettuna noin 6-7 aterialle päivässä. Samalla tipahti myös Novorapid pois ja pikkuhiljaa kahden kk:n aikana myös Lantus määrät laskivat 28 yksiköstä 6 yksikköön. Lantusta tiputin 2 yksikköä 2-3 päivän välein riippuen verensokerin paastoarvosta. Kun olin saanut tiputettua Lantus määrän 6 yksikköön niin jätin senkin pois kokonaan. Syy miksi en pystynyt jättämään Lantusta aiemmin pois oli se, että pikku flunssanpoikanen pääsi yllättämään ja nostamaan sokereita vähän koholle. Tällöin käytin 16 yksikköä päivässä. Jouduin siis nostamaan määrän takaisin 28 yksikköön ja aloittamaan projektin alusta .
Tällä hetkellä verensokeriarvot seilaavat välillä 5-8 mmol/l. Paastoarvo eli aamulla mitattu arvo on yleensä 5,5-6.5 mmol/l, ennen ateriaa 5,5-7 mmol/l ja aterian jälkeen 6-8 mmol/l riippuen vähän siitä, mitä jäbä on duunaillut päivän aikana tai edellisenä päivänä. Tulossa kuvamateriaalia myöhemmin kunhan saan ladattua infon mittarista Mendor Balance -ohjelmaan.
Minulle suositeltiin noin 200 gramman hiilihydraattimäärää päivässä. Kaurapuuroa, leipää, riisiä, pastaa perunaa jne. Kovat rasvat piti jätää pois kokonaan mitä en tietenkään tehnyt. Kokeilin aluksi tätä hiilihydraattimäärää ja insuliininkäyttö päivässä oli tällöin noin 15 yksikköä ateriainsuliini Novorapidia ja 30 yksikköä pitkävaikutteista Lantus -insuliinia. Verensokerit vaihtelivat tällöin 3,5-12 mmol/l välillä. Ajattelin, että näin tämä ei voi jatkua, eikä tämä voi olla terveellistäkään nostaa aluksi hiilareilla sokerit kattoon ja odotella, että Novorapid laskee ne alas ennen seuraavaa ateriaa. Lisäksi tuntui, että ateriainsuliini vaikutti kuinka sattui. Välillä sokerit laski ihan mukavasti, ehkä liikankin hyvin ja välillä tuntui, että mitään ei tapahtunut. Harvoin annostus osui kohdilleen. Minun täytyy sanoa, että melko sankari saa olla se, joka pystyy ateriainsuliinilla pitämään sokerit taisaisina. Minä en siihen pystynyt.
Olen aina syönyt suhteellisen vähän hiilihydraatteja, ehkä noin 100-150 grammaa päivässä, joten muutoksen teko ei ole ollut niin hankalaa. Luulin aluksi, että viljojen jättäminen pois ruokavaliosta olisi kova pala minulle oluen ystävä kun olin, mutta toisin kävi. Leipää tai kaurapuuroa en ole koskaan hirveästi syönyt, enkä sokeristakaan niin välitä. Olut vaihtui punaviiniin, jota siemailen lasillisen iltaisin ja pastat taas kasviksiin. Kevyt maitotuotteita pyrin välttämään ja suosin sen sijaa mahdollisimman prosessoimattomia runsasrasvaisia tuotteita kuten mascarponejuustoa, kermaa jne. luomuna jos mahdollista. Lisäksi ruokavalioon kuuluu myös hyvät rasvat kuten kookosrasva, oliiviöly, avocadot ja sokerina pohjalla luomuvoi. Lihaa ja kalaa uppoaa edelleen entiseen malliin. Ruokavaliosta lisää myöhemmin
Takaisin hiilareihin. Tiputin hiilihydraattimäärän aluksi noin 120 grammaan päivässä, jaettuna 6 aterialle eli noin 20 grammaa hh/ateria. Kohta huomasin, että käytin Novorapidia 5-6 yksikköä/päivä ja Lantusta 28 yksikköä/päivä. Minun tarvitsi pistää vain joka toisella aterialla, sillä työni oli aika fyysistä, mikä auttoi sokereita siirtymään soluihin näppärämmin. Tästä päästäänkin liikunnan merkitykseen diabeteksen hoidossa, mutta siitä myöhemmin oma kirjoitus.
Luettuani kaksi ensimmäisessä kirjoituksessa mainitsemaani kirjaa, uskaltauduin tiputtamaan hh määrät 70 grammaan päivässä jaettuna noin 6-7 aterialle päivässä. Samalla tipahti myös Novorapid pois ja pikkuhiljaa kahden kk:n aikana myös Lantus määrät laskivat 28 yksiköstä 6 yksikköön. Lantusta tiputin 2 yksikköä 2-3 päivän välein riippuen verensokerin paastoarvosta. Kun olin saanut tiputettua Lantus määrän 6 yksikköön niin jätin senkin pois kokonaan. Syy miksi en pystynyt jättämään Lantusta aiemmin pois oli se, että pikku flunssanpoikanen pääsi yllättämään ja nostamaan sokereita vähän koholle. Tällöin käytin 16 yksikköä päivässä. Jouduin siis nostamaan määrän takaisin 28 yksikköön ja aloittamaan projektin alusta .
Tällä hetkellä verensokeriarvot seilaavat välillä 5-8 mmol/l. Paastoarvo eli aamulla mitattu arvo on yleensä 5,5-6.5 mmol/l, ennen ateriaa 5,5-7 mmol/l ja aterian jälkeen 6-8 mmol/l riippuen vähän siitä, mitä jäbä on duunaillut päivän aikana tai edellisenä päivänä. Tulossa kuvamateriaalia myöhemmin kunhan saan ladattua infon mittarista Mendor Balance -ohjelmaan.
torstai 13. helmikuuta 2014
Sairaalaan vasta ambulanssilla...
...ja niinhän siinä sitten kävi!
Urheilin koko viime kesän ahkerasti, selvästi tavallista enemmän. Rullaluistelin, kävin jumpalla (puntilla), kävin pelaamassa futista ja salibandyä. Urheilua siis vähintään 10 kertaa viikossa, josta saattoikin johtua, että pysyin virkeänä koko ajan. Paino putosi kuin Pasi Nurminen portaissa, ryminällä, mikä oli tietysti tarkoituskin, sillä sitä oli muistaakseni alkuvuodesta noin 96 kg.
Kovalla työllä ja joka viikonloppuisella bissen litkimisellä hankitut kilot katosivat siis kesän aikana. Älkää ymmärtäkö väärin, sillä ruokavaliosta olen pitänyt aika hyvin huolta lukuunottamatta juurikin oluen juontia. Viime Elokuun alussa painoa oli enää jäljellä noin 83 kg. Tällöin alkoikin dieetin viimeinen veto ulkomaanleirillä, johon kuuluivat seuraavat kohteet: La Zenia, Barcelona, Praha, Brno ja Budapest. Reissun kaljadieetti puri hyvin ja virtsa virtasi kuin Kyrönjoki. Reilun kolmen viikon aikana oli lähtenyt vielä kolme kiloa lisää ja siinä sivussa näkökin.
Se oli viimeinen herätys. Silloin tajusin lopullisesti, että jotain on pielessä. Jälkeen päin toki kaverini ja tyttöystäväni kertoivat minulle, että olivat ihmetelleet myös minun hengitykseni hajua, joka oli ollut erittäin imelä muutaman päivän ajan ennen sairaalaan joutumista. No kuitenkin, kahteen viikkoon en nähnyt lukea sanomalehteä kunnolla. Kun vihdoin pääsin työterveyteen (olin jo reilu kuukausi sitten käynyt ekan kerran, eikä mitään vikaa löytynyt) sokerit huitelivat kattoa. Mittari ei edes riittänyt näyttämään lukemia. Tunsin vielä silloinkin oloni suhteellisen pirteäksi vaikka tohtori ei minua päästänytkään ajamaan itse autolla keskussairaalaan vaan piipaa-auto tuli hakemaan. Keskussairaalassa sokerit mitattiin uudestaan ja nehän näytti muistaakseni 25,4. Ennaltasovittu pippuripihvi-illallinen tyttöystävän kanssa vaihtui seuraavaksi seitsemäksi päiväksi kaurapuuro-, riisi- ja peruna-aterioihin, mikä ihmetytti minua jo silloin. Toisaalta neuvothan olivat vanhat tutut: Syö mitä haluat kunhan muistat pistää!!!
Noi viikon sairaalassa makoilun ja pistoharjoittelun jälkeen pääsin vihdoinkin kotiin. Näköni jäi vielä sairaalaan, joten tyttöystäväni toimi silminäni ja etsi meille tietoa sairaudesta. Kiitos siitä ja kaikesta muustakin hänelle! Hän löysikin ruotsalaisen lääkärin kirjoittaman kirjan Ruokavallankumous, jossa kerrottiin diabeteksen hoidosta ruokavalion avulla ja paljon muistakin hyödyllisistä, ravintoon liittyvistä asioista.
Näön kotiuduttua luin edellä mainitun kirjan sekä lisäksi lääkäri Antti Heikkilän kirjoittaman kirjan Diabeteksen hoito ruokavalion avulla ja päätin aloittaa hiilihydraattien karsimisen. Jätin myös kaikki viljat pois ruokavaliosta ja lisäsin ruokavalioon paljon kasviksia, proteiinia ja erityisesti hyvää rasvaa eli eläin-ja kookosrasvaa, sekä oliiviöljyä ja avocadoja. "Parantuminen" oli alkanut.
Urheilin koko viime kesän ahkerasti, selvästi tavallista enemmän. Rullaluistelin, kävin jumpalla (puntilla), kävin pelaamassa futista ja salibandyä. Urheilua siis vähintään 10 kertaa viikossa, josta saattoikin johtua, että pysyin virkeänä koko ajan. Paino putosi kuin Pasi Nurminen portaissa, ryminällä, mikä oli tietysti tarkoituskin, sillä sitä oli muistaakseni alkuvuodesta noin 96 kg.
Kovalla työllä ja joka viikonloppuisella bissen litkimisellä hankitut kilot katosivat siis kesän aikana. Älkää ymmärtäkö väärin, sillä ruokavaliosta olen pitänyt aika hyvin huolta lukuunottamatta juurikin oluen juontia. Viime Elokuun alussa painoa oli enää jäljellä noin 83 kg. Tällöin alkoikin dieetin viimeinen veto ulkomaanleirillä, johon kuuluivat seuraavat kohteet: La Zenia, Barcelona, Praha, Brno ja Budapest. Reissun kaljadieetti puri hyvin ja virtsa virtasi kuin Kyrönjoki. Reilun kolmen viikon aikana oli lähtenyt vielä kolme kiloa lisää ja siinä sivussa näkökin.
Se oli viimeinen herätys. Silloin tajusin lopullisesti, että jotain on pielessä. Jälkeen päin toki kaverini ja tyttöystäväni kertoivat minulle, että olivat ihmetelleet myös minun hengitykseni hajua, joka oli ollut erittäin imelä muutaman päivän ajan ennen sairaalaan joutumista. No kuitenkin, kahteen viikkoon en nähnyt lukea sanomalehteä kunnolla. Kun vihdoin pääsin työterveyteen (olin jo reilu kuukausi sitten käynyt ekan kerran, eikä mitään vikaa löytynyt) sokerit huitelivat kattoa. Mittari ei edes riittänyt näyttämään lukemia. Tunsin vielä silloinkin oloni suhteellisen pirteäksi vaikka tohtori ei minua päästänytkään ajamaan itse autolla keskussairaalaan vaan piipaa-auto tuli hakemaan. Keskussairaalassa sokerit mitattiin uudestaan ja nehän näytti muistaakseni 25,4. Ennaltasovittu pippuripihvi-illallinen tyttöystävän kanssa vaihtui seuraavaksi seitsemäksi päiväksi kaurapuuro-, riisi- ja peruna-aterioihin, mikä ihmetytti minua jo silloin. Toisaalta neuvothan olivat vanhat tutut: Syö mitä haluat kunhan muistat pistää!!!
Noi viikon sairaalassa makoilun ja pistoharjoittelun jälkeen pääsin vihdoinkin kotiin. Näköni jäi vielä sairaalaan, joten tyttöystäväni toimi silminäni ja etsi meille tietoa sairaudesta. Kiitos siitä ja kaikesta muustakin hänelle! Hän löysikin ruotsalaisen lääkärin kirjoittaman kirjan Ruokavallankumous, jossa kerrottiin diabeteksen hoidosta ruokavalion avulla ja paljon muistakin hyödyllisistä, ravintoon liittyvistä asioista.
Näön kotiuduttua luin edellä mainitun kirjan sekä lisäksi lääkäri Antti Heikkilän kirjoittaman kirjan Diabeteksen hoito ruokavalion avulla ja päätin aloittaa hiilihydraattien karsimisen. Jätin myös kaikki viljat pois ruokavaliosta ja lisäsin ruokavalioon paljon kasviksia, proteiinia ja erityisesti hyvää rasvaa eli eläin-ja kookosrasvaa, sekä oliiviöljyä ja avocadoja. "Parantuminen" oli alkanut.
keskiviikko 12. helmikuuta 2014
Blogin esittely: Tyypin 1 diabeteksen hoito ruokavalion avulla
Yleisön pyynnöstä tai siitä huolimatta päätin alkaa kirjoittamaan blogia elämästäni tyypin 1 diabeteksen kanssa. Tulen kertomaan viikoittain elämästäni pääasiassa tekstein, mutta myös kuvin minkälaista on elää tämän sairauden kanssa ja miten sen hoito onnistuu ruokavalion avulla.
Blogin nimi Insuliiniton tulee tämän hetkisestä tilanteesta. Lääketieteen mukaan minun haimani ei tulisi tuottaa enää insuliinia, joten se on insuliiniton. Todellisuus on kuitenkin toinen, sillä olen todellakin ilman insuliinia, nimittäin ilman ulkoista sellaista eli en käytä insuliinilääkitystä vaan haimani tuottaa sen verran insuliinia, että pystyn oikean ruokavalion avulla elämään normaalisti ja parempaan suuntaan ollaan menossa. Sitä eivät voi lääkäritkään kiistää, sillä kokeet näyttävät jotain mitä niiden ei pitäisi, mutta siitä myöhemmin. Toki argumenttina he käyttivät remissiovaihetta, jonka he aluksi sanoivat kestävän puolesta vuodesta vuoteen. Viikko sitten kuitenkin (kun kerroin, että olen ollut ilman insuliinia kahdeksan viikkoa) remissiovaihe saattoikin heidän mukaansa kestää kahdesta kolmeen vuoteen. Paljon ollaan menty lääketieteessä eteenpäin sitten viime käynnin eli kahdessa kuukaudessa ;) Minun "remissioni" tulee kestämään lopun elämääni!
Tätä juttua kirjoittaessani olen siis ollut noin kahdeksan viikkoa ilman pitkävaikutteista Lantus-insuliinia ja kohta neljä kuukautta ilman ateriainsuliini Novorapidia. Nämä insuliinit minulle siis määrättiin samalla kun sanottiin, että näitä tulet pistämään lopun elämääsi. Sokeriarvot eivät ole vielä aivan buenot, mutta eteen päin mennään ilman hypoglykemiaa tai ketoasidoosia niin kuin Timo "Juti" Jutila arvokisoissa.
Miksi sitten aloitan kertomaan asiasta vasta nyt. Ajatus blogista tämän asian tiimoilta on pyörinyt jo pidemmän aikaa mielessäni, mutta valitettavasti ajan ja tiedon puute ovat olleet este tähän asti. Nyt olen kuitenkin saanut elämäni siihen malliin, että aikaa on riittänyt tiedon keräämiseen ja käsittelemiseen aiheesta. Olen lukenut 2 kirjaa aiheesta ja kolmas on tilauksessa. Lisäksi olen lukenut/katsonut netistä kymmeniä tekstejä/videopätkiä eri maiden ja eri lääkäreiden tavoista hoitaa sairautta. Uskon olevani nyt valmiimpi kertomaan asiasta ja vastaamaan mahdollisiin kysymyksiin.
Jos mielenkiintosi heräsi niin tervetuloa seuraamaan blogiani. Yritän päivittää sitä niin usein kuin mahdollista ja samalla parantaa tekstillistä antiani, minkä ei pitäisi olla mahdotontta edellä olevan tekstin perusteella :)
<a href="http://www.bloglovin.com/blog/11775553/?claim=n624d7qyyrk">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>
<a class="twitter-timeline" href="https://twitter.com/insuliiniton" data-widget-id="475330887769276417">Twiittejä käyttäjältä @insuliiniton</a>
<script>!function(d,s,id){var js,fjs=d.getElementsByTagName(s)[0],p=/^http:/.test(d.location)?'http':'https';if(!d.getElementById(id)){js=d.createElement(s);js.id=id;js.src=p+"://platform.twitter.com/widgets.js";fjs.parentNode.insertBefore(js,fjs);}}(document,"script","twitter-wjs");</script>
Blogin nimi Insuliiniton tulee tämän hetkisestä tilanteesta. Lääketieteen mukaan minun haimani ei tulisi tuottaa enää insuliinia, joten se on insuliiniton. Todellisuus on kuitenkin toinen, sillä olen todellakin ilman insuliinia, nimittäin ilman ulkoista sellaista eli en käytä insuliinilääkitystä vaan haimani tuottaa sen verran insuliinia, että pystyn oikean ruokavalion avulla elämään normaalisti ja parempaan suuntaan ollaan menossa. Sitä eivät voi lääkäritkään kiistää, sillä kokeet näyttävät jotain mitä niiden ei pitäisi, mutta siitä myöhemmin. Toki argumenttina he käyttivät remissiovaihetta, jonka he aluksi sanoivat kestävän puolesta vuodesta vuoteen. Viikko sitten kuitenkin (kun kerroin, että olen ollut ilman insuliinia kahdeksan viikkoa) remissiovaihe saattoikin heidän mukaansa kestää kahdesta kolmeen vuoteen. Paljon ollaan menty lääketieteessä eteenpäin sitten viime käynnin eli kahdessa kuukaudessa ;) Minun "remissioni" tulee kestämään lopun elämääni!
Tätä juttua kirjoittaessani olen siis ollut noin kahdeksan viikkoa ilman pitkävaikutteista Lantus-insuliinia ja kohta neljä kuukautta ilman ateriainsuliini Novorapidia. Nämä insuliinit minulle siis määrättiin samalla kun sanottiin, että näitä tulet pistämään lopun elämääsi. Sokeriarvot eivät ole vielä aivan buenot, mutta eteen päin mennään ilman hypoglykemiaa tai ketoasidoosia niin kuin Timo "Juti" Jutila arvokisoissa.
Miksi sitten aloitan kertomaan asiasta vasta nyt. Ajatus blogista tämän asian tiimoilta on pyörinyt jo pidemmän aikaa mielessäni, mutta valitettavasti ajan ja tiedon puute ovat olleet este tähän asti. Nyt olen kuitenkin saanut elämäni siihen malliin, että aikaa on riittänyt tiedon keräämiseen ja käsittelemiseen aiheesta. Olen lukenut 2 kirjaa aiheesta ja kolmas on tilauksessa. Lisäksi olen lukenut/katsonut netistä kymmeniä tekstejä/videopätkiä eri maiden ja eri lääkäreiden tavoista hoitaa sairautta. Uskon olevani nyt valmiimpi kertomaan asiasta ja vastaamaan mahdollisiin kysymyksiin.
Jos mielenkiintosi heräsi niin tervetuloa seuraamaan blogiani. Yritän päivittää sitä niin usein kuin mahdollista ja samalla parantaa tekstillistä antiani, minkä ei pitäisi olla mahdotontta edellä olevan tekstin perusteella :)
<a href="http://www.bloglovin.com/blog/11775553/?claim=n624d7qyyrk">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>
<a class="twitter-timeline" href="https://twitter.com/insuliiniton" data-widget-id="475330887769276417">Twiittejä käyttäjältä @insuliiniton</a>
<script>!function(d,s,id){var js,fjs=d.getElementsByTagName(s)[0],p=/^http:/.test(d.location)?'http':'https';if(!d.getElementById(id)){js=d.createElement(s);js.id=id;js.src=p+"://platform.twitter.com/widgets.js";fjs.parentNode.insertBefore(js,fjs);}}(document,"script","twitter-wjs");</script>
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)