Lätkän MM-kisat meni ja hopeeta tuli niinkuin muistelisin jotain siihen suuntaan aiemmassa kirjoituksessani virkkoneeni ;) Itselleni kisoista jäi käteen hyvien hetkien lisäksi pelkkä flunssa, jota olen nyt yrittänyt parannella jo jonkin aikaa. Minun kohdallani tämä tarkoittaa jota kuinkin sitä, että sokeriarvot ovat normaalia korkeammat eli siinä 6-8 ja jos vähäkin rasittaa itseään niin mennään yli 8 lukuunottamatta tietenkin kello 18 kahvituokiota, jolloin sokerit ovat olleet jostain syystä päivittäin 4.5-5.5. Paskamaisinta sairastelussani on se, etten juuri koskaan tule kipeäksi kunnolla vaan päällä on sitten pitkän aikaa kevyt flunssa. Muistaakseni olen ollut kunnon kuumeessa viimeksi vuonna 2006 ja sitä ennen armeijassa vuonna 2002. Flunssan aikana minun ruumiinlämpöni yleensä laskee 36.6 asteesta noin 35.5-36 asteeseen. Sama tilanne on nytkin. Mittari on näyttänyt juurikin noita lukemia.
Tuli siinä eilen sitten pyörädettyä Tampereen Suomalaisessa kirjakaupassa noutamassa oman painokseni Antti Heikkilän uusimmasta teoksesta Diabeteksen ruokavaliohoito. Antti itse oli puhumassa kirjastaan ja maailman menosta. Porukkaa oli tosi mukavasti paikalla, vaikka olikin aikamoinen hellesää.. Paikalla oli porukkaa lähes vauvasta vaariin ja oli mahtavaa huomata kuinka immeiset olivat "heränneet" kyseenalaistamaan valtavirtaa. Asiantuntevia kysymyksiä sateli sieltä täältä tunnin ajan ja toinen tunti menikin sitten Antilla kirjoja "allekirjoittaessa".
Sivukorvalla yritin vähän kuunnella, mitä ihmiset nimmaria pyytäessään Antin kanssa juttelivat. Sainkin sen käsityksen, että moni oli saanut apua sairauksiinsa/oireisiinsa Antin kirjoista. Mikä vielä hienompaa, ihmiset olivat uskaltaneet ottaa asioista selvää ja myös uskaltautuneet hoitamaan itseään. Taisi siellä ainakin yksi kohtalotoverikin olla ja jos oikein ymmärsin niin samalla kaavalla hän veteli kuin minä. Toki aivan täysin en keskusteluita kuullut, sillä pysyttelin taka-alalla.
Seiskan jälkeen, päästyäni takaisin kämpille, sormet syyhysivät jo siihen malliin, etten malttanut olla avaamatta kirjaa. Huitaisinkin siinä iltapalaksi puolet teoksesta ja täytyy sanoa jälleen kerran, että rahat eivät menneet hukkaan!!! En ala nyt sen enempää kirjaa analysoimaan, mutta se minun on pakko kertoa, että Antilla on erittäin mielenkiintoinen tapa lähestyä tyypin 1 diabetesta. Ensimmäinen ajatukseni oli kun sain luettua kappaleen "Tyypin 1 diabetes on autoimmuunisairaus", että hemmetti juuri näinhän se on minunkin kohdallani ollut. Olen jo hieman ehtinyt epäilemään haimani insulliinintuotantoa ajoittain, mutta tämä kappale sai silmäni auki taas kerran. Jo tähän asti lukemani perusteella pystyn suosittelemaan kirjaa ihan kaikille.
Olen tässä reilun 8 kk:n diabetesmatkani aikana keräillyt huomioita siitä, mitä minulle on sanottu sairaalakäynneillä ja miten hyvin ne ovat pitäneet paikkansa. Ajattelinkin kirjoittaa siitä seuraavassa blogauksessa. Tarkoitus ei ole alkaa mollaamaan/hypettämään mitenkään sairaalan henkilökuntaa vaan ennemminkin haluan teidän lukijoiden tietävän miten asiat ovat menneet. Ehkä niistä huomioista saattaa olla apua jollekkin. Tack och adjö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti